Tiedemies politiikassa Politiikan tulee perustua parhaaseen mahdolliseen nykyaikaiseen tietoon, asiantuntemukseen ja todisteisiin. Hyvinvointivaltiota ei tehdä sensuurilla, mustamaalauksella tai pelon lietsomisella, vaan tiedon tulee kulkea mahdollisimman vapaasti. Jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan, ja on parempi päästää syyllinen vapaaksi kuin antaa syyttömän kärsiä.

Jumala rakastaa kaikkia – myös heteroita

Älä alistu! -kampanja haastaa käsityksemme yksilönvapauksista. Mitä siinä homostelussa on niin (kansaa) kiihottavaa, että arkkipiispa vaatii kampanjan lopettamista?

Vielä kerran tiivistäen: Nuotta-lehden tiedotteen mukaan heidän kampanjansa haastaa vallitsevan arvomaailmantuomalla esille mahdollisuus valita heteroseksuaalisuus. Projektiin sisältyy yksi YouTube-levityksessä oleva video, tiedote, TV7:llä esitetty kampanjaa sivuava ohjelma ja joitakin valokuvia. Viikon mittaiseksi projektiksi suunniteltu projekti ei siis ollut valtava, mutta noussut kohu sitäkin suurempi. Rahoituskin on kyseenalaistettu.

Tehdään tämä nyt selväksi: sananvapaus kuuluu kaikille, joten tämänkin projektin saa tehdä, mutta se ei vapauta vastuusta – tekijät kestäkööt paskamyrskyn. Tottakai kampanjan tuottajat ja muut konservatiiviset samaa mieltä olevat käyttävät tätä kohua hyväkseen ja keräävät suvaitsevaisuuskinastelusta irtopisteitä, mutta kaikesta tulee voida esittää kärjekkäitäkin mielipiteitä, eikä mielipaha riitä perusteluksi kieltää kampanja.

Häly on kuitenkin noussut jo sille tasolle, että näen uhkana vaarallisen erittelyn: homot ja uskovaiset. Oikeasti nämä kaksi ryhmää eivät sulje toisiaan pois, vaan on olemassa paljon uskovaisia homoja. Pienen ryhmän tekemä mediakampanja nousi ennen näkemättömän hyvin esille ja antaa tällä hetkellä huonon kuvan koko kirkosta. Liiallisen vastakkainasettelun vuoksi sananvapausaktivisti ja ateisti joutuu nyt puolustamaan sekä uskovaisia että homoja.

Tämä näyttää olleen se sitaatti Annin tarinasta, johon kaikki tiedotusvälineet tarttuivat:

"– – jos joku murhaaja pystyy tekee parannusta, niin miksei joku homokin?"

Miten homoseksuaalisuuteen sitten pitäisi suhtautua? Lakia rikkovat teot ovat yleensä rikoksia siksi, että niistä on vahinkoa muille. Murha kuuluu tähän kategoriaan, enkä tunne yhtäkään valtiota, jossa laki ei kieltäisi toisen ihmisen hengen viemistä. Koko eläinkunnassa yleinen (ja siis luonnollinen) homoseksuaalisuus on jo päässyt pois laittomuuksien joukosta – Suomessa; sairautena homoseksuaalisuutta pidettiin virallisesti vielä vuoteen 1981 asti. Kuitenkin muun muassa transvestitismi ja sadomasokismi luokitellaan vielä nykyäänkin sairauksiksi, vaikka näistä ei ole haittaa itselle, eikä muiden vapautta rajoiteta. Lähtökohtaisesti toisille vahinkoa aiheuttamattomien tekojen pitäisi olla sallittuja. Seksuaalinen suuntautuminenkin on niin monipuolinen ja epämääräinen asia, että on vaarallista hyväksyä lailla etukäteen vain jonkinlainen elämäntapa.

Lainsäädännössä on kuitenkin edelleen paljon kieltoja, jotka ovat perustuneet vanhentuneille tavoille, käytännöille ja peloille, joille ei nykypäivänä löydy kunnon perusteita, jos silloin ennenkään. Esimerkkinä olkoot vaikkapaepäkaupallinen tiedostonjako tai kampanjassakin sivuttu homoavioliitto, joka on hyvä esimerkki kahden ihmisen välisestä asiasta, josta ei ole vahinkoa muille.

Kuvassa avioliittolain muuttuminen Yhdysvalloissa.

On joo pitkät perinteet.

Sanoisitko näin paljon muuttuneen avioliittohistorian olevan kovin perinteikästä? (Vihje) Vanhentuneisiin assosiaatioihin takertuminen estää meitä näkemästä todellisuutta ja arvioimasta uudelleen, mistä on haittaa ja mistä hyötyä. Onko jokaisen rikos lainkaan rikos tai jokaisen synti lainkaan syntiä? Tai vielä olennaisempaa: miksi jonkin, josta ei ole muille haittaa, pitäisi olla kiellettyä?

Vaikka avioliitto olisikin kuinka perinteikästä tahansa, tavoilla ei ole mitään virkaa perusteluna silloin, sillä on kyse yksilönvapauksista ja -oikeuksista. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin paljon, että he haluavat vahvistaa liittonsa jollakin yhteiskunnallisella rituaalilla, ei tätä tarvitse erikseen perustella hetero- ja homopareille. Avioliittokeskustelussa esitetyt huolet suvunjatkamisesta, lasten oikeuksista, "yhteiskunnan rappeutumisesta" ja niin edelleen ovat toissijaisia, sillä vapaudet eivät vaadi perusteluja – vapauksien rajoittaminen vaatii perusteluja.

Kun puhun avioliitosta, puhun ensisijaisesti valtiollisesta avioliitosta. Homopareille tulee sallia samat avioliiton tuomat taloudelliset sekä muut lainopilliset mahdollisuudet ja oikeudet kuin heteroillekin. Kenties vielä joskus tulevaisuudessa älyämme, että se, mitä ihmiset keskenään sovussa tekevät, on heidän oma asiansa. Välttämättä ei mitään lainsäädäntöä edes tarvita, kun perusturva on muilla keinoin saatu kohdilleen. (Tällainen muutos tasaisi sosiaalisia oikeuksia myös esimerkiksi niille, joiden mielestä ryhmäavioliitto pitäisi sallia.)

Luterilainen kirkko ja jokainen uskontokunta taas saa aivan itse arvioida tarpeensa ja päättää, hyväksyykö se kahden samaa sukupuolta olevan avioliitot. Kyseessä on "kerhon" omat säännöt, ja jokainen muutos liberaalimpaan tai konservatiivisempaan suuntaan voi tuoda jäseniä tai ajaa niitä pois. Kirkko saa pysyä perinteikkäänä tai seurata aikaansa, mutta mielestäni on silti hälyttävää, jos vanhakaan uskonto ei tunnusta vieläkin vanhempaa seksuaalista käyttäytymistä ihan tavalliseksi ja hyväksyttäväksi asiaksi.

Kampanjan muistutus siitä, ettei tarvitse aina alistua sosiaalisen paineen alla ja totella muita ihmisiä, on hyvä. On totta, että on olemassa ihmisiä, joita on painostettu homoseksuaaliseen kanssakäymiseen: Suomessa puhuttiin viime vuonna jonkin aikaa yläluokkien tyttöjen pakkopusuttelusta. Tämä lienee osittain sitä, mitä Nuotta pyrkikin tuomaan esille. Löytyy ihmisiä, jotka varmasti kokevat painetta olla hetero, ja on hyvä, että tästä puhutaan. Pitäähän heteroidenkin saada olla heteroita.

Suosittelen muuten lukemaan blogikirjoituksen Biseksuaalisuudesta voi parantua, jos haluaa ymmärtää paremmin biseksuaalien vietin toteutumista:

"Annin tarina on kuitenkin hyvin tunnistettava biseksuaalinen tarina, kun siitä jättää Jumalan tekemän ihmeen pois. Tyttö seurustelee tytön kanssa, eroaa, tuskailee, sitten tapaa pojan, ihastuu, halu ja tunteet muuttuvat. Se on jopa tavallinen tarina: pitkällä aikavälillä on varsin todennäköistä, että itsensä biseksuaaliseksi mieltävän ihmisen halut, ihmissuhteet ja tunteet vaihtelevat."

Ihmisten seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua, mutta tähän ei tule ketään pakottaa. Vaatimus koskee tietenkin myös Älä alistu! -kampanjaa. Konservatiivien kampanjointiin ei tarvitse alistua. Pidän lisäksi kampanjan perusteluina käytettyjä viittauksia Raamattuun ja Jeesukseen varsin hämmentävinä. Jeesus ei puhunut Raamatussa homoista mitäänja oli muutenkin silloisiin uskonnollisiin perinteisiin nähden varsin kapinallinen. Raamattu on ihmisen kirjoittama ja moneen kertaan editoitu kirjakokoelma, vaikka sitä usein Jumalan sanana luetaankin. Hyviä neuvoja ja inspiroiviakertomuksia löytyy vaikka kuinka, mutta miksi ihmeessä tulisi valita käyttöön juuri sellaisia kohtia, joilla perustellaan muiden ihmisten vapauksien rajoittamista?

Kirkolla on annettavana paljon hyvää kuten sosiaalityö ja teologian tuntemus, ja en haluaisi nähdä ihmisen tavallista käyttäytymistä rajoittavan konservatiivisuuden laajenevan ja leimaavan toimintaa. Kampanjointi homoseksuaalisuutta itseään vastaan olisi haitallista, koska omaa seksuaalisuuttaan tutkivat nuoret (ja mikseivät vanhemmatkin) kaipaavat tukea – eivät kieltämistä. Uskoa saa, mitä haluaa, kunhan siitä ei ole vahinkoa muille, mutta tällainen meininki käy oikeasti ihmisten mielenterveydelle. Jotenkin kirkon tulee sopeutua, sillä nykyisellään meininki eriyttää monia uskovaisiakin kirkosta ja sen seurakunnista, kun toiminta ei vastaa heidän maailmankatsomustaan.

On huolestuttavaa, että homoseksuaalien oikeuksista ja uskontoon perustuvien mielipiteiden oikeutuksesta edes tarvitsee keskustella vielä tämän päivän Suomessa. Pitäisi olla itsestään selvää, että kukin saa toteuttaa seksuaalisuuttaan tai uskoaan valitsemallaan tavalla, kunhan se ei vahingoita muita. Mutta jos näistä kuitenkin puhutaan, niin varokaa näkemästä tilannetta liian mustavalkoisena. Annin nimen muuttaminen videoon turvallisuussyistä oli hyvä varotoimi, sillä kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että emme osaa vieläkään keskustella "vääristä mielipiteistä" suivaantumatta.

Tässä tilanteessa lienee vain parasta toivoa, että homofobisuus ja kirkon sisäinen välienselvittely koituisi homoillan tavoin kenties lopulta ihmisoikeuksien eduksi tuomalla seksuaalivähemmistöjen ongelmat ja mielipiteiden sateenkaarikirjon laajaan keskusteluun.

Homoseksuaalisuus ei ole väärin tai hävettävää. Jokainen toisten itsemääräämisoikeutta rajoittamaton seksuaalien suuntautuminen tulee sallia. Uskonnon harjoittaminen ei ole väärin tai hävettävää. Jokainen omaan uskontoon pohjautuva mielipide tulee sallia.

Ihmiset tulee hyväksyä sellaisina kuin he ovat.

Joonas Mäkinen
Eduskuntavaaliehdokas numero 180 Helsingistä
Piraattinuorten, Suomen arvoliberaaleimman nuorisojärjestön, varapuheenjohtaja


Flattr this

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat